Edellisessä blogissani seurailtiin Mercedeksen rakentamista romusta liikkuvaksi autoklassikoksi. Oletin tietysti innoissani kaiken olevan kunnossa, mutta…?
Jokaisen ajokerran aikana alkoi löytyä pikkuvikoja aina vain lisää. Lämmityslaite puhalsi lämpöä täysillä, korin äänieristys oli puutteellinen, ikkunat vinkuivat, ym. Vähäisin ei ollut myöskään moottorin ajoittainen sammahtaminen ”kuumana” liikennevaloissa tai joskus muutenkin omin päin. Vikaa etsittiin välillä asiantuntijan voiminkin, mutta sitä ei paikallistettu. Hämärät pysähdykset ja kierrosluvun alenemiset jatkuivat edelleen.
Rauhallista kuskia alkoi moinen takkuilu pikkuhiljaa harmittamaan, kun olisi pitänyt lähteä pitemmällekin reissulle näyttämään tätä kulkupeliä. Onnea oli myös matkassa, kun en useimmiten ehtinyt muutamaa kymmentä kilometriä pidemmälle kotikaupungista ja joten kuten aina pääsin ontumaan takaisin. Olin taas erään kerran lähdössä eteläiseen naapurimaahan visiitille, kun tapahtui todellinen ”Black out”. Moottori ei suostunut enää käynnistymään ja akustakin alkoi henki loppua. Kotoa piti hälyttää ”ratsuväki” apuun auton vaihdon kera. Hinausauton kyydissä klassikon kanssa pääsivät sitten kotipihalle ja minä jatkoin matkaani laivarantaan.
Syksyllä moottorin häiriö sitten paikallistui ruiskun alipainesäätimeen. Talven aikana onnistuin hankkimaan ”uudenvanhan” osan sen särkyneen tilalle. Käyntihäiriöitä aiheutti aiemmin myös venttiilinnostaja, jossa säätö ei pysynyt kohdallaan.
Kuluneen ensimmäisen kesän nautinnollisia tuntoja tästä mersusta kuvastaa parhaiten Heikki Kinnusen legendaarinen Iltaravit selostus...
Jatkoa tarinaan seuraa taas...sitten joskus. ;D
Iltaravit video poistettu.
8 kommenttia:
Blogisi taustakuva, olisko Rumakuru.
Faija oli aikanaan mersumies ja minä sen mekaanikko.
Voi että noiden vanhojen autojen kanssa! Janne, poikani siis, värkkää koko ajan niiden kanssa! Ja aina se saa vanhan romun kuntoon ja myyntiin! Mutta töitähän se teettää. Mutta harrastushan sekin on.
Nyt perjantaina Janne sai paikalliselta hinausyrittäjäkaveriltaan viestin tulla riisumaan vanha romutettavaksi menevä mersu. Sieltähän löytyikin aarteita ihan roppakaupalla tuulilasi ja takalasi, sivulasit, sisustusosia, oven katteita, penkit, käsinojat yms. - siis varaosia hänen mersuihinsa ja vielä myyntiinkin!
Oli hän ihan tyytyväinen viikonlopun harrastussaldoonsa.
:)
oli hauska kerta kyllä tuo mersun hinausta oottaminen. Ihmiset katto ohi ajaessaan, että mitäs myö ihmetellään vanhan auton vieressä..toinen vähän chillimmin ja toinen pyörien :D
Hienolta näyttää kieltämättä nyt tämä pikkuvikainen johtotähti.. Videon selostus oli kyllä aika karmivaa, mutta onneksi se Wilhelm Tell tuli vähän hätiin:)
Oisko vanhojen autojen suola ja himotus siinä kun ovat joskus vähän arvoituksellisia ?
Täällä on ollutkin kansaa viisiitillä poissaollessani, mukavaa;)
Pedro; Rumakuruhan se taustalla, omaottamakuva v. 2009. Terveisiä mekaanikolle ja mersumiehelle;)
Laali; Varaosia kaipailen vieläkin...Terveisiä pojallesi...tarvitsen edelleenkin ne karvaiset sivutiivisteet kattoluukuun!
Rie; Muisto jäänee mieleen loppuelämäksi...hauskana?!
Mustis; Siihen sammui johtotähti, kävelemään "jätkä" lähti...onneksi oma ratsuväki oli vahdissa. Eipä tarvinnut hiuksia raastaa (niinkuin Hese) ;D
Jupe; Naiset ja wanhat autot ovat joskus arvoituksellisia!
Mihin se joutui koko mies mersuineen? Taitaa olla uusia paljon työläämpiä projekteja meneillään? Jokos siitä kohta on tarinaa tulossa, vai tulisiko joku muu välitarina?
Mersu on ansaitulla talvilevolla nuoremman, tältä vuosituhannelta olevan, merkkitoverin seurassa ;)
Mies on vääntänyt pari vuotta kivestä (eikä kivestä, vaan kivikasasta) ja puusta projektiksi määriteltyä joutoajan tärveltäjää.;DD
Lähetä kommentti