LATUKARTANO - CARAVANKARTANO Kuva omasta arkistosta |
MAJATALON TARINA
Majatalon hoitovastuu jäi tarinan kirjoittajalle vuoden 1984 lopulla. Ensimmäinen yhtiökumppani jätti yrityksen, johtamisesta tulleiden erimielisyyksien vuoksi. Myös aloittavan yhtiön talousasiat oli toinen keskeinen seikka. Tämän kirjoittajalle jäi kommandiittiyhtiön velat ja epäonnistumisen mielipaha hoidettavaksi. Mutta, ei niin pahaa, josta ei seuraisi hyvää!
Vuoden 1985 alkupuolella, tuttavani Teuvo Karsta aloitti matkailuvaunualueen, erillisen CARAVANKARTANO Oy:n suunnittelun, kartanon länsipuolella sijaitsevalle vanhalle peltoalueelle. Matkailuvaunualueen toiminnan kehittymisestä on runsaasti tietoa lehtileikkeissä, linkki web-sivulle löytyy tarinan jälkeen. Uuden toiminnan myötä, olikin pari vuotta nousujohteista yritystoimintaa, mutta vanhat, negatiiviset vuositulokset olivat edelleen yrityksen rasitteena.
Samaan aikaan olin täydentämässä omaa osaamistani, Helsingin Yliopiston järjestämällä, matkailualan yrittäjäkurssilla. Siellä tutustuin yrittäjäpariskuntaan, jotka olivat lopettamassa omaa yritystään. Järjestämässäni yrittäjäkurssin tutustumiskäynnillä Latukartanoon, he innostuivat majatalon monipuolisuuteen ja sijaintiin. Syksyllä 1986 käytiin neuvottelut osakeyhtiön perustamisesta ja Latukartano Oy perustettiin. Kommandiittiyhtiön irtaimisto siirtyi osakkuuden maksuna uudelle osakeyhtiölle, minulle jäi Ky:n velvoitteet, verot irtaimiston myynnistä ja muut luotot. Maksettavaksi jäi lähes puoli miljoonaa markkaa, se tuli oppirahoina kommandiittiyhtiöstä.
Jälkeenpäin tapahtumia tutkaillessa, ei voi kuin todeta, että taas rehellistä miestä vietiin ”kuin pässiä narussa”.
Sillä, yhtiökumppaneista rouva oli hallitsevinaan kirjanpidon ja herra teki mitä osasi. Perhepiiristä löytyi myös ”rikollista” ainesta, ilmentyen varkauksina ja näpistyksinä majatalon kioskista, sekä kirjoittajan työkaluja henkilökohtaisesta varastosta. Olin tekemässä näistä asioista rikosilmoitusta, mutta peruin sen yhtiökumppaneiden pyynnöstä. Nämä asiat tapahtuivat vuoden 1988 kesän aikana.
Viimeisimpien tapahtumien jälkeen alkoi keskinäinen torailu lähes kaikista pienistäkin asioista. Ollessani silloin luottokelvoton, jäin heidän lakimiehensä ohjeen mukaan Oy:n hallituksesta pois. Hallitukseen muodostui osakkaista epätasapaino 2 vastaan 1.
Lokakuun alussa ”hallitus” sitten erotti laittomasti toimitusjohtajansa eli minut, ilman ensimmäistäkään varoitusta. Kirjanpitoa en ollut nähnyt lähiaikoina, eikä sitä minulle näytetty.
Asioita selvitelleiden lakimiesten neuvottelut eivät olleet
meille edulliset ja luovuimme pakon edessä yrityksestä, jotta meille ei tulisi
enää lisäkuluja luopumisesta. Minulla oli edelleen ne kommandiittiyhtiöstä
jääneet taloudelliset tappiot vastattavana. Kuutoskartanoon isännöimään jääneet entiset yhtiökumppanit, riitautuivat myös Caravankartanon omistajan kanssa, jonka johdosta alueen toiminta loppui samaan aikaan.
Yhteenvetona pitää näin jälkikäteen todeta, että yhtiökumppaneiden taholta yrityskaappaus oli varmaan suunniteltu, ehkä jo silloin kun tulivat Luumäelle? Tietojeni mukaan maatilamatkailu oli pakko lopettaa, koska asiakkaita ei ollut riittävästi. Tila myytiin ja pääomaa tuli puolet minimistä perustettavalle yritykselle (minimi määrä oy:n perustamiselle oli tuolloin 60 000 mk). Minulla ja Ky:llä oli kirjanpidon mukaan irtaimistoa 180 000 mk:n verran.
Vuoden 1988 joulukuun alussa muutimme pois kartanolta. Lähtö oli niin kiireinen, että epähuomiossa jäi jopa Ky:n kirjanpito ja muut siihen yritykseen liittyneet asiakirjat ottamatta mukaan.
Kuutoskartano meni myyntiin jo vuoden 1989 alkupuolella ja kaappaajat pääsivät todennäköisesti ”kuiville” minun kustantamana!
LEHTILEIKKEITÄ LATUKARTANOSTA 1983-1987