TALON RAKENTAMINEN: SAHATAVARAA

Mettäkone

Metsäkone teki töitä muutaman tunnin ja kolmisenkymmentä runkoa oli pinossa! Eipä ”nykymetsurilta” paljon aikaa tärvelly pienen palstan hakkuussa… Toinen ”metsäpeli” keräsi oksat sun muut hakkuujäänteet ja vei haketettavaksi. Myös kannot vietiin kiertoon.

Kaivinkone tasoitti paikan kenttäsirkkeliä varten. Eikä se sahurikaan kunnolla kahta päivää tontilla viihtynyt ja naapurin runkojakin sahaili lähes saman verran. 

 

Kuivaa keliä oli tähän saakka pidellyt, mutta sateella ystävien Arjan ja Akin kanssa oli sahatavarat taaplattava!

 

 

 

 

 

 

 

 

Pikapikaa lähti projekti käymään ja varsinainen rakennuslupakin oli jo tulossa. 

Asuinrakennuksen ja autotallin paikka vaihdettiin keskenään käytännön syistä, jotta ei asuttaisi aivan naapurin seinässä ”kiinni”.

 

 

 

 

 

HULLU MIES

Sanoivat läheiseni perhepiirissä, kun ilmoitin tontin ostamisesta omakotitaloa varten. Olin jo pidemmän aikaa suunnitellut jälleen kerran toista omaa taloa. Ensimmäisen toteutin 1970 –luvun puolessa välissä. Nyt joutoajan voisi käyttää hyödyksi ja hyödyntää vallitsevan ”laman” vaikutusta rakentamisen kustannuksiin.

Useamman luonnoksen ja monen esitekirjan/talopaketin vertailun jälkeen päädyin mielestäni hyvään ratkaisuun, koska oma panokseni puolittaisi rakentamiskustannukset.

Löysin sopivan suunnittelijan rakennuspaikkakunnasta ja suunnitelma olikin pian hyväksytyssä rakennusluvan vaatimassa kunnossa.

Rakennuksen paikkaa olin tiiraillut jo muutama vuosi sitten, mutta asia jäi silloin unohduksiin. Jostain pääkopan syövereistä se kuitenkin oli nyt tullut taas ”pinnalle”.

Muutama kivi...

Melkoisen karulta paikka näytti, kun kävin sitä talvikelillä katsomassa. Olin jo aiemmin päätellyt, että tämä etelänpuoleisen  rinnetontin näkyvät kivet ovat "vain" pintakiviä, vaikka muutama olikin norsun kokoisia.

...etelärinteessä!

ENSILUMI

Tarhaani satoi ensilumi...

RUUSUJA - Kesän 2012 tunnelmaa

Ruusut kukkii omassa tarhassa............;D

Rosa "EUROPEANA"

Kamera on sama Canon Ixus kuin talvikuvissakin oli käytetty. Pahoittelen kuvien epätarkkuutta. :(

RUUSUTARHA

Lajikkeita on 24:ssä pensaassa runsaan tusinan verran. Joukon jatkona alppiruusu, orvokkeja sekä ne ohdakkeet...:(
Puolet ruusuista on istutettu pari kesää sitten ja loput viime vuonna.

Vuodenajat; TALVIKUVIA 4

Kuvia Saariselältä
Canon Ixus 220 HS

Ladun varrelta perjantaina 13 huhtikuuta 2012

Aamupuro

Vellinsärpimäoja

Klikkaa ja kuuntele

Luulammille suunta

Rumakuru

     

Kelo

  

Meistäkin tulee isona keloja

Vuodenajat; TALVIKUVIA 3

Kuvia Saariselältä 2012
Canon Ixus 220 HS

Nousu Kiilopäälle

Kauas on pitkä matka

Harakan jälkiä ;-)

Nousu jatkuu

Puuraja

Riekon jälkiä Palopäällä

Valoa ja varjoja

Lumivyöry pienoiskoossa

Aurinko

Taukopaikka

Suihkupilviä

Pilvisuihkuja

VUODENAJAT; TALVIKUVIA 2

Hienoja päiviä, pakkasta alle viisi astetta, tuulikaan ei ole kovin voimakasta. Tykkylumi pysyy puissa, koska se pyrytti kosteaan oksistoon. Lumen paino taivuttaa ja katkoo latvuksia...sähköjäkin. Mutta nautitaan kuitenkin kauneudesta!

Valoa ja lunta

Aukeaako taivas?

Vähän lisää valoa

Etelärinne

Otampa torkut

VUODENAJAT; TALVIKUVIA

Kauan kaivattu lumi tuli ja peitti maan, puut sekä 

pensaat. Hiihtoretkellä ei ollut "oikeaa" kameraa

mukana, joten oli pakko kuvata talvista kauneutta 

vaatimattomalla kännykän laitteella. Mutta...

Kuin kermavaahtoa

Kunniakuja

Valoa kohti

Näkemiin

KESÄ ON TULLUT....

Aloituskuva oli kadonnut. Päivitys 6.4.2021

 

 

Ja kaikilla näyttää olevan kiire johonkin! Kotona ja mökillä on talven ja kevään jäljiltä paljon tekemättä jääneitä tai keskeneräisiä tehtäviä.
Mutta, kesä on lyhyt ja sanovat sen olevan jo juhannuksena ohi! Eli aika ei riitä kaikkien rästihommien tekoon.
Minäkin päätin jättää MB-projektin jatkon tältä kesältä väliin ja nauttia Junnun tavoin kesästä...

Saas nähdä kuinka käy?

Hyvää, aurinkoista, muistorikasta, rentoa ja rauhallista kesää kaikille!

PS. Vaihdan taustakuvankin vasta kesän jälkeen...

MERCEDES PROJEKTI JATKUU…

Edellisessä blogissani seurailtiin Mercedeksen rakentamista romusta liikkuvaksi autoklassikoksi. Oletin tietysti innoissani kaiken olevan kunnossa, mutta…? 

Hyvin menikin rekisteröintikatsastus kerralla läpi ja rakentaja oli onnensa kukkuloilla! Koeajossa löytyi tehoakin toivotulla tavalla. Aurinkoinen keli salli ja maantie oli kuuma, joten ajoin kyynärpää ulkona nautiskellen "manuaalisesta" ilmastoinnista. Ilo oli kuitenkin lyhytaikainen, sillä ilmavirran mukana tuli pakokaasua nenään...?? Ikkuna oli laitettava kiinni, ettei  kuskiin iske unitauti! Kattoluukun vanhat tiivisteet eivät olleet kelvollisia ja uusia tiivisteitä ei vielä ollut löytynyt. Hätäpäissäni olin liimannut kattoluukun kiinni  katsastukseen mennessäni (on vieläkin)!

Jokaisen ajokerran aikana alkoi löytyä pikkuvikoja aina vain lisää. Lämmityslaite puhalsi lämpöä täysillä, korin äänieristys oli puutteellinen, ikkunat vinkuivat, ym. Vähäisin ei ollut myöskään moottorin ajoittainen sammahtaminen ”kuumana” liikennevaloissa tai joskus muutenkin omin päin. Vikaa etsittiin välillä asiantuntijan voiminkin, mutta sitä ei paikallistettu. Hämärät pysähdykset ja kierrosluvun alenemiset jatkuivat edelleen.

Rauhallista kuskia alkoi moinen takkuilu pikkuhiljaa harmittamaan, kun olisi pitänyt lähteä pitemmällekin reissulle näyttämään tätä kulkupeliä. Onnea oli myös matkassa, kun en useimmiten ehtinyt muutamaa kymmentä kilometriä pidemmälle kotikaupungista ja joten kuten aina pääsin ontumaan takaisin. Olin taas erään kerran lähdössä eteläiseen naapurimaahan visiitille, kun tapahtui todellinen ”Black out”. Moottori ei suostunut enää käynnistymään ja akustakin alkoi henki loppua. Kotoa piti hälyttää ”ratsuväki” apuun auton vaihdon kera. Hinausauton kyydissä klassikon kanssa pääsivät sitten kotipihalle ja minä jatkoin matkaani laivarantaan.

Syksyllä moottorin häiriö sitten paikallistui ruiskun alipainesäätimeen. Talven aikana onnistuin hankkimaan ”uudenvanhan” osan sen särkyneen tilalle. Käyntihäiriöitä aiheutti aiemmin myös venttiilinnostaja, jossa säätö ei pysynyt kohdallaan.

Kuluneen ensimmäisen kesän nautinnollisia tuntoja tästä mersusta kuvastaa parhaiten Heikki Kinnusen legendaarinen Iltaravit selostus...

Jatkoa tarinaan seuraa taas...sitten joskus. ;D

Iltaravit video poistettu.

AIKA ON KULUTUSTAVARAA

Tunnelmaan Janis Joplinin Mercedes Benz videon kera! Vihjeen musiikkiin sain oudolta kukkaislapselta...olisikohan ollut -70 luvun hippi!

https://www.youtube.com/watch?v=C-GFqhCq2HA

Tästä se alkoi, "aihio" oli 367 kilometrin etäisyydellä kotitallista!

MB 280 CE vm. 1969

Tulin sen huomaamaan (aika on kulutustavaraa) tutkiessani hankintaani pala palalta vai sanoisinko osa osalta?!

Mitä pitemmälle ”inventaario” edistyi, sitä masentavampaa oli tulos. Ruostetta löytyi aina vain lisää ja sen myötä myös tuhoutunutta rautaa paikattavaksi. Lisäksi puuttui monia osia tai ne olivat menneet pitkästä lepotilasta käyttökelvottomiksi. Hitsattavaa, pientä ja isoa reikää, löytyi pariksi kuukaudeksi! Tosin en tehnyt kahdeksan tunnin päiviä, enkä joka päivä ollenkaan. Siinä ohessa tuli kuitenkin vähin erin poistettua maalit koko autosta. 

Eniten oli askarruttanut moottori, joka ei ollut käynnistynyt kansiremontin jälkeen. Tietojen mukaan moottori oli täysremontin jälkeen ollut liikenteessä vain 70 tkm.  Purkaessani suuttimia paljastui samalla moottorin lakkoilukin, jostain syystä olivat unohtuneet tiivisteet pois ja tietäähän sen mitä siitä seuraa! Onneksi ystäväni AK oli alan miehiä. Hän puhdisti polttoainejärjestelmän ja testasi sekä laittoi säädöt kohdalleen. Lokakuun lopulla kone hörähti käyntiin muutaman yrityksen jälkeen mikä lisäsi uskoa tulevaisuuteen tämän Mersun kohdalla. 

Harrastelijana olin aiemmin korjaillut autojani useastikin ja rakentanut parista kolari Saabista yhden menopelin. Mutta tämä projekti osoittautui melko lailla haastavaksi jo ajoneuvon iän vuoksi ja osia piti kotimaan ohessa etsiä Saksastakin. Piti opetella myös verhoilua ja perussaumantekoa. Tietysti aloitin nahalla verhoilun siitä vaikeimmasta eli kojelaudasta. Tietoni eivät olleet riittäviä nahan käyttäytymisen suhteen ja vieläkin kirveltää työn jälki, joka ei aivan tyydytä. Kotiompelukone ei myöskään ollut tarkoitettu moiseen nahkaverhoiluun. Jälkeenpäin tuli hankittua tehokkaampi kone ja joskus vielä korjaan ne virheet, kunhan kerkiän...;)

Kaiken kaikkiaan aikaa kului siihen kunnostukseen runsaat 1200 tuntia parin vuoden aikana. Lopputulos oli kuitenkin suhteellisen tyydyttävä. Klassikko viettää nyt ansaittua talvilepoa lämpimässä tallissa ja odottaa tulevan kesän reissuja aurinkoisilla maanteillä. 

Video on kunnostuksen eri vaiheista koottu, joten pähkäilemään miten romusta kuoriutui sittenkin liikkuva Mercedes Benz.

Sorry, video on kadonnut postauksesta! Se oli koottu linkistä aukeavasta kuvakavalkadista 

https://www.gandalfi.com/2014/04/autoharrastelijan-puhdetyot.html

 Tekstiä muokattu ja lisätty linkkejä 18.10.2021/el jiihoo

 

ROMURAUTA?

Niinpä... erikoinen hankintani seistä nökötti pihamaalla kuormaliina vielä kiinni etuakselissa. Itse aloin syynätä pala palalta tätä "uutta" ihastustani sillä silmällä, että miten olis... jos... vaikka... hmh? Ei kuitenkaan. Oldtimer ei suostunut käynnistymään 17 vuotta sitten remontin jälkeen, eikä halunnut sitä nytkään. Lisäksi vaihteet olivat jumissa sekä nesteet kytkimestä tipotiessään. Sisustusta oli irroitettu, samoinkuin ulkopuoliset koristelistat. Nämät kaikki irto-osat kaivettiin entisen omistajan toimesta monesta eri paikasta ja kun ne sullottiin autoon, niin kuljettaja ei olisi sisälle mahtunut!

Hyvää noissa irroitetuissa penkeissä oli se, että ne voitiin nostaa suoraan pakettiautoon lähtiessäni eteläiseen naapurimaahan. Olin saanut ystävän kautta tietooni hyvän verhoilijan siellä. Verhoilua koko sisusta kaipasikin,  kun se oli tärvelty aiemmin kellertävällä "sohvakankaalla". 

Penkit olivat Viron puolella runsaan vuoden (eipä ollut täällä varastointi ongelmia). Sieltä hankin myös verhoiluun käytetyt nahat kukkarolle sopivaan hintaan. Penkkien verhoilukin onnistui hintaansa ja käytettyyn aikaan nähden todella tyydyttävästi! 

Teen tarinasta kuvakertomuksen, jonka julkaisen seuraavassa blogissa.

RAUTAA JA ROMUA

Maailmassa on paljon erilaisia asioita, jotka olen kokenut itselleni haasteena. Ellei oteta huomioon nyt toteutumassa olevaa projektia ja unelmaa, olisin pitänyt jo takavuosien haasteita merkittävinä, joista edellisessä vierähti runsaat pari vuotta. Se oli ulkoisesti kohtalaisessa kunnossa olleen vanhan Mersun "aihiosta" rakennettu liikkuva menopeli.

Paljon ei tarvinnut euroja latoa tiskiin hakiessani auton neljänsadan kilometrin päässä olevasta länsirannikon saaresta. Ystäviä ja sukulaisia hyväksikäyttäen sain kuljetuskalustonkin sopivasti järjestettyä, kun toimin itse säföörinä. Eipä siinä enää kauan odoteltu... isokokoinen peräkärry Mondeon perään ja kunnon veturia kaverilta hakemaan. Sitten suunta länteen kauniissa kevätsäässä. Osoite löytyi melko helposti, koska maisemat oli entuudestaan tuttuja minulle. Klassikon aihio (poissa käytöstä 17 v.) saatiin pienen notkistelun jälkeen traileriin vinssin avulla. Ja eikun kotia kohti.
Puolimatkan krouvissa kahvittelimme rankkasateen vasyttämänä. Huolettomana sammutin veturina olleen maasturin, koska se oli toiminut tähänkin saakka moitteetta. Mutta kuinka ollakaan, käynnistäessä palvelijaa, se ei inahtanutkaan. Eihän siinä ollut muuta tehtävissä, kuin sateeseen vikaa etsimään...vika löytyi tietenkin vanhasta akusta, joka oli varmaan kosteusvuodon takia tyhjentynyt. Saimme ystävällisen yötyöläisen Transitista virtaa, mutta eipä kone vieläkään hörähtänyt! Piti irroittaa perävaunu ja herättää vetämällä mokoma juhta töihin. Lämmin kun oli (huhtikuun loppua) keli ja kone, niin lähtihän se viimein runksuttamaan.
Loppumatka sujui mukavasti, kun ilmakin muuttui kuivemmaksi. En silloin vielä aavistanut mitä olin käsiini saanut..!?

Vielä kysymysmerkkinä?